On siis kevät

Kevät! Taimien kasvatusta, pihatöitä, pitkiä lenkkejä, auringonottoa. Kaikissa näissä puuhissa ovat koirat aktiivisesti mukana, tietty. Varsinkin Nappi osallistuu ihan kaikkeen mitä teen. Se kököttää vieressä ja tuijottaa. Siihen on jo hyvin tottunut vuosien saatossa. Penni taas menettää mielenkiintonsa aika äkkiä ja menee omiin oloihinsa. 

Asumme rivitalossa keskellä ja vasemmalla puolella olevassa asunnossa ei ole koira-asukkeja, mutta sitä seuraavassa valitettavasti on. Siksi valitettavasti, että jos naapurin koira ja meidän koirat ovat yhtä aikaa pihalla, ne "keskustelevat" keskenään koko ajan. Kiva sille naapurille joka on siinä välissä...Luovutan yleensä ja laitan meidän koirat sisälle, ei ne tottele hiljaa-käskyä tuossa(kaan) tilanteessa. 

Penni ei aamusta vielä tohtinut laittamaan maata tuohon kylmälle patiolle. Iltapäivällä se makasi jo kyljellään siinä, heti oli massu ruskettunut. 

Ei olla tulossa sisälle. 

Taas toivutaan porukalla

Joo, toin tuliaiseksi kuumetaudin itselleni ja olenkin ollut eilisen ja tämän päivän pois töistä, olo ei tunnu kohentuvat yhtään, että saas nähdä miten huomisen käy. Mies oli varannut Pennille ajan siedätyshoitopistokselle eläinlääkäriin viime viikolle (juu me ei saada laitettua sitä itse, maksamme 5 sekunnin työstä 15e kerran kuussa) ja samalla oli katsottu Pennin punaista oikeaa silmää, joka on myös vuotanut jonkun verran, muttei rähminyt. Se ei ollut aristanut sitä myöskään erityisemmin, joten emme uskoneet, että siellä olisi haava. No nyt oli selvinnyt että Pennillä kasvaa karva siellä silmässä niin, että se raapii sarveiskalvoa! Voi jösses, miksi meidän Pennillä on kaikki maailman omituiset vaivat aina? Virallisesti kyseessä on virhepaikkainen karva eli ectopinen cilia. Se hoidettiin eilen eläinlääkärissä nukutuksessa polttamalla(!) karva pois ja silmään oli erikseen laitettu vielä puudutustippa. No tämä tippa aiheutti Pennille allergisen reaktion....juu juu, sen koko oikea puoli naamasta oli aivan turvonnut. 

Odottelin Pennin kanssa melko heikossa hapessa itsekin sitten vajaan tunnin heräämössä, kun seurasimme laskeeko turvotus ja kyllähän se alkoikin laskemaan. Penni oli niin raukka, heräillessään, se ei millään suostunut antamaan periksi unelle, vaan kökötti ja tärisi vain menemään, kun olisi niin nukuttanut, mutta se taisteli vastaan. Eilinen meni iisisti ottaessa, mutta nyt Penni on jo oma reipas itsensä ja silmä on hämmästyttävän paljon parempi jo ja turvotuskin laskenut. Silmän ympärillä ei tosin ole nyt karvoja, joten terveeltä se ei vielä näytä. Huh huh, riittäisikö tämä sairastelu jo? Nenävekin tulehduksen olemme selättäneet, korvavaivoilta on vältytty ja nyt silmä on kunnossa. Oivoi, toivoa sopii. Perinteisesti kesällä on korsi jos toinenkin raapaissut silmää...No eipä manata etukäteen.

Eilen kotona, 1.5 h operaatiosta.

Voi Penniä : (

 Päiväunilta heräillään. Tänään on jo parempi, ei turvota yhtään. Vähän tuossa oikeassa silmässä on rähmää nyt, pitääkin puhdistaa se.

Hyvä Penni, kyllä se siitä!

Terkkuja myös Napilta.

Krakovan mopsi

Olin tosiaan työmatkalla tämän viikon ja matka alkoi mukavasti; olin ehtinyt olla Puolassa noin 10 minuuttia, kun bongasin ensimmäisen mopsin taksin ikkunasta matkalla hotellille. Tihhiihihihiihhhhihihih.  Se oli oikein hyvännäköinen musta mopsi. Mutta siinäpä se olikin, ei lisähavaintoja mopseista sen jälkeen. Koiria oli kyllä muutoin paljon kaikkialla, varsinkin pieniä rotukoiria laidasta laitaan. 

Kotona koirat oli melko iloisia kun tulin takaisin, tervehtiminen kesti ja kesti ja kesti. Pennikin vain vinkui menemään.  Nyt otetaan viikonloppu iisisti. Pennillä on jo homma hallussa, kuten aina. 

Rapa roiskuu

Aijaijai kun on kuraista ja koirat ihan ravassa. Mutta minäpä nokkelana keksin tähän pikkuisen niksin. Dippaan koirat ennen sisääntuloa puhtaaseen etupihan lumihankeen, ainakin puolet liasta jää sinne lumeen. Koirien ajatukset taisivat olla että WTF, stop this nonsense, ja antoivat minulle todella pahaa silmää. Muutenkin se tassujen ja mahan pyyhkiminen on jostakin syystä niiden mielestä ihan tosi inhottavaa, Nappikin aina hyökkii "kuonollaan" kohti, kun sitä sylissä yrittää puhdistaa, se vissiin yrittää haukata tai jotakin vastaavaa. Tosi kiva.

Tässä toinen varoittava esimerkki pikkukoirien kanssa elämisestä. Jos ei ole varuillaan, pikkukoira käyttää kättäsi tyynynä ja siitä ei tietenkään voi liikkua yhtään minnekään, ettei koiran uni vain häiriinny...

Tämä toimii meillä tekosyynä monien juttujen tekemättä jättämisessä tai toisen passauttamisessa, "hei kulta, laitatko kahvin tippumaan kun Nappi justiinsa nukahti tähän mun syliin?" tai "hei voitko ottaa pyykit koneesta ku en nyt pääse tästä oikein liikkeelle?" tai "ei nyt varmaan voidakaan käydä iltapäivälenkillä kun näyttää tuo Penni niin tyytyväisenä nukkuvan tuossa sun kainalossa. Mennään vasta illalla".

Onnea onnea Nappi!

Nappi täytti 9.4.2013 viisi vuotta! Onnea onnea onnea ihanalle Napille! Nappi alkoi harmaantumaan kolmivuotiaana, mutta muuten sen ikääntymistä ei kyllä huomaa; se on yhtä reipas, pirteä, leikkisä, solakka ja oma erityinen persoonansa, kuin se oli neljä vuotta sitten. Aina se jaksaa meitä hassuuttaa ja naurattaa, usein ihan vain olemuksellaan. 

Nyt tänään vähän jälkijunassa päästiin juhlistamaan Nappia, lahjoja ei perinteitä kunnioittaen (siis kun se ei tarvitse yhtään mitään) annettu, mutta Nappi sai maksalaatikkolohikakun. Meillä on ollut molemmilla ihan mahdotonta haipakkaa töissä ja ensi viikon olen työmatkalla. Tavoitteena on reissussa kuitenkin bongailla mahdollisimman paljon mopseja!

Tässä 5-v kuvia vielä.

 Häntä näyttäisi olevan jotenkin väärinpäin.

Mitä kummaa, nytkö jo?

Tänään tulimme kotiin pari tuntia tavallista aikaisemmin, siinä kolmen maissa. Koirat olivat että mitä ihmettä, nyt on liian aikainen, pasmat menee sekaisin. Ehdimme ottaa vaatteet pois ja ottaa seuraavat valokuvatkin, mutta silti meni vielä 10 minuuttia, kunnes koirat alkoivat heräilemään. Voi jee. Pennikin yleensä on muka niin kova vahtimaan taloa. 

Nappi oli onnistunut hyppäämään nojatuolille. Se katselikin aamulla noita vaatteita vähän sillä silmällä.

 On pakko olla aamuyö...

Ja sitten Napille jäi töllö päälle. Välillä kyllä vähän tuntuu, että Napilla ei ole kaikki ihan kohdallaan tuolla pikkuisessa pääkopassaan, ei ole ns. kaikki muumit muumilaaksossa.