maanantai 29. heinäkuuta 2013

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Reippaat reissaajat

No nyt on kotiuduttu Pohjoisen reissulta, kävimme tosiaan koko porukka Ruotsin Lapissa Nikkaluoktassa, Kebnekaisen vuoristoseudulla (tai miksi sitä kutsuisikaan...). Oli hyvä reissu ja koirat jaksoivat roadtripillä hyvin! Ovathan nuo ennenkin matkustaneet pitkiä matkoja autossa ja tiesimme, ettei mitään pahoinvointia tai muuta ole odotettavissa ja välimatkat kuluivatkin nukkuessa. Pysähdeltiin kuitenkin parin kolmen tunnin välein, lähinnä, koska minun piti pitää kahvitauko, karkkitauko, jätskitauko, muinaismuiston-ihastelutauko, ja mitä näitä muita taukoja nyt onkaan.


Meidän oli tarkoitus tehdä koirien kanssa lyhyt tunnin kävely merkityllä polulla. Seurasimme koirien jaksamista ja kyllä se Nappikin jaksoi ihan hyvin ja lopulta reippailtiin reilut kaksi tuntia, välillä kun muistettiin pitää juomataukoja. Teimme toisena päivänä sitten ilman koiria vähän pidemmän retken, ne jäivät aivan tyytyväisinä mökkiin nukkumaan.


Penni ei ole "porovarma", joten se oli hihnassa. 


Maisemat olivat hienot.


Ihmisillä oli paljon koiria mukanaan, varsinkin labradorinnoutajia ja spanieleita näkyi useita. Seurakoiria ei niinkään...


  Oi tätä erämaata.


Hilloja!


Vielä vähän maisemia.








Pennikin ihailee.


 Mikä tää on tää kassijuttu, nyt Pennikin jo nukkui kassissa!


Tosin Nappi hätisteli sen sieltä pois.

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Merkilliset lelut

Koirat saivat tuliaisiksi tällaiset melko erikoiset lelut; toinen muistuttaa ehkäpä piparkakkumiestä ja toinen on korkokenkä. En ole varma, kuinka hyvä idea tuo korkokenkälelu on, se nimittäin on melko aidon näköinen, ettei nyt sattuisi mitään erehdystä sallittujen ja ei-sallittujen kenkien suhteen. Se on myös ensimmäinen lelu, joka aidosti ja oikeasti kiinnostaa Penniä, se leikki sillä yksikseen pitkään ja hartaasti. Yleensä Penni tykkää siitä, että sille heitellään jotakin vetolelua ja se hakee sitä. Nappi vain raivosi piparkakkulelulle, kunnes sille tuli kuuma. 


Nappi parkuu piparkakulle ja Penniä hirvittää.


Kokeillaans vähän kuitenkin. 


Ja Pennin lempilelu löytyi.


Aivan huippu tää korkokenkä.



Nappia edelleen vähän kummeksutti, mut kyl se sitten pääsi leikistä jyvälle.


Mutta sitten pitikin laittaa lelut piiloon, ku molemmille tuli ihan kaamean kuuma.


 Siis ihan tosi kuuma.

torstai 11. heinäkuuta 2013

Kaverikoira - virallisesti

No niin, nyt viimein Nappi ansaitsi kaverikoirahuivinsa, eli on nyt virallinen Kennelliiton hyväksymä kaverikoira. Meillähän tämä prosessi alkoi tasan vuosi sitten, kun kävimme kaverikoiratestauksessa viime heinäkuussa. Sen jälkeen nykyisten sääntöjen mukaan tarvitaan kaksi vierailukäyntiä ilman koiraa, kaksi vierailukäyntiä peesarin ja koiran kanssa (joku kokeneempi kaverikoiran omistaja seuraa vierailulla mukana) ja sitten kuusi käyntiä koiran kanssa. Toiminnassa pitää olla mukana vähintän puoli vuotta ennen kuin huivin saa ts. alkukäynteihin ennen huivia pitää käyttää puoli vuotta vähintään, eli ei liian usein vierailuille. Sen jälkeen tiedot kaikista vierailuista lähetetään kaverikoirayhdyshenkilön kautta Kennelliittoon, joka toimittaa huivin sen ansainneelle koiralle. 

Onnea Nappi!

Olen kyllä tykännyt kovasti kaverikoiratoiminnasta. Koira saa mukavaa tekemistä, vaihtelua ja tietysti paljon rapsutuksia. Nappi tuntuu olevan suuressa suosiossa vierailupaikoilla, yleisesti sitä sanotaan hassuksi ja söpöksi. Semmoinenhan se juuri on! Itselle tulee enemmän kuin hyvä mieli vierailuista. Toiminta ei myöskään aiheuta sen suurempaa stressiä, koska vierailuja sovitaan omiin aikatauluihin sopiviksi, eikä edes suositella, että vierailuilla käydään kovin tiheään. Me olemmekin käyneet suunnilleen kerran kaksi kuussa.


tiistai 9. heinäkuuta 2013

Mennyt viikonloppu

Olin festarireissulla Ruisrockissa yhteensä 4 päivää (oli aivan  m a h t a v a t  festarit) ja koirat olivat kotona miehen kanssa. Mukavasti oli tietysti taas mennyt, tässä vähän kännykkäkuvia männäviikonlopulta. Nappi on muuten laihtunut melko paljon jo, jos meidän puntari on yhtään oikeassa niin kokonaiset 600 g.


 Olivat käyneet koirapuistossa, lähinnä seisoskelemassa.



 Ja taas Napilla on tuttu lasittunut katseensa (yllä ja alla), mikäköhän siellä taivaalla kiinnostaa.






 Sitten Nappi oli leikkinyt pitkät tovit pakasterasian kannella, totta kai.


Ja tutustunut kitaralaukkuun. Semmoista!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Kaikenlaista asia-asiaa

Kävimme laittamassa Pennille eläinlääkärissä kuukausittaista siedätyshoitopiikkiä ja päätimme samalla hoitaa tulevan Ruotsin matkamme järjestelyjä ex tempore. Teemme road tripin Ruotsin lappiin tässä loppukuusta ja koirat tulevat mukaan, saas nähdä millainen reissu siitä sitten tulee, toivomme ainakin kovasti ettei ole liikaa sääskiä, mäkäräisiä tai paarmoja. Mukava kuitenkin lähteä koko sakilla ja odotan reissua innolla. 

Olimme lukeneet Eviran-sivuilta ja muualtakin netistä, että Ruotsiin mennessä/koiraa sinne viedessä ei enää tarvita ennen vaadittua ekinokokki-madotusta. Näin onkin, sinne mennessä ei sitä tarvita jos koira jää sinne, mutta mehän tulemmekin takaisin! Eli matokuurit kurkusta alas ja toinen samanmoinen satsi muutama päivä ennen reissua uudestaan, madotus on voimassa 28 päivää kuulemma. Nyt jäi epäselväksi, olisimmeko selvinneet yhdellä matolääkityskerralla, jos olisimme hakeneet sen vain vähän ennen reissua. Nooo ei mahdollinen tuplasuojaaminen loisia vastaan kai pahasta ole. Tämä yksi madotus maksoi 12 euroa, olisikohan se toinen sitten toiset 12. Hinta riippuu koiran koosta. Sitten olin lukenut eviran ohjeista, että matkalle tarvitaan mukaan "lemmikkieläimen todistus (ns. lemmikkieläinpassi), josta käyvät ilmi eläimen tunnistusta, raivotautirokotusta, raivotautivasta-aineiden määritystä ja tarvittaessa ekinokokkoosilääkitystä koskevat tiedot". No juu, minä ajattelin, että varmaankin se sininen kirjanen kelpaa, mikä meidän koirilla on ollut alusta saakka, jossa juuri kaikki nämä tiedot on mainittu, vaikka tuossa aivan selvästi lukee että tarvitaan lemmikkieläinpassi. Passi piti siis hankkia näille, onneksi paikalla oli eläinlääkäreitä, joiden allekirjoitusta passiin tarvittiin (menimme vasta 20 maissa siedätyshoidolle hoitajalle) ja saimme passiasiankin hoidettua, melkein. Meillä ei ollut rekisteritodistusta mukana, josta olisi näkynyt sirutuspäivämäärä. Tämä pitää vielä käydä siellä näyttämässä ja lisäämässä. Passi maksoi 20 e per koira. Niin ja kuten ohjeesta huomaa, myös raivotautirokotus pitää olla reilassa.

Asiasta toiseen, jos jotakuta kiinnostaa paljonko tuo allergisen koiran siedätyshoito maksaa niin meille se maksaa 18 euroa kuussa, koska hoitaja piikittää sen ja joka kymmenes kuukausi pitää tilata uusi siedätyspaketti Saksasta ja se maksaa noin 160 euroa (harmillisesti ell-laskussa ei ollut erittelyä tällä kertaa, niin en saanut täsmällistä hintaa tähän, ts. en ole varma laskutettiinko piikin antamista vai ei, aina ne ei laskuta sitä, jos hoitaa muita asioita samalla). Yksi ampulli on 10 ml ja kerran kuussa sitä menee 1 ml. Että ei se mitenkään mahdottoman hintaista ole, varsinkin jos olisi näppärä ja antaisi sen itse, mutta meistä ei ole siihen. Ja Pennin kohdalla siedätys auttaa selvästi siihen sen pölyallergiaan.

No kolmas asia, Nappi kävi puntarilla ja se olikin jo 800g ylipainoinen, painoi 8.8 kg kun se yleensä painaa sen tasan 8 kg. Se on melko paljon se ja onkin silmin nähtävissä, että laihtua tarvitsee. Joten nyt ollaan kuurilla, mikä meillä tarkoittaa lähinnä ruokamäärän vähentämistä aavistuksen verran ja liikunnan lisäämistä paljon. Onneksi nyt onkin ollut viileämpää niin ollaan hyvin päästy lenkkeilemään. 


 Njää, paljon melua tyhjästä, tuumii Nappi.


Möö, mitä jos mää en halua lähteä Ruotsiin, kyselee Penni.